yleistä historiaa

Isoisäni Eino Nuottila syntyi 1888 Muusan talossa Pyhätunturin kainalossa Pyhäjärven rannassa Kätkätunturin takana. Elettyään nuoruuttaan ja palveltuaan Tsaarin armeijassa Mantšuriassa Eino asettui aloilleen ja osti asumapaikakseen ja tilakseen Juurikan ja Peterin tiloista lohkaistun ¼ -osa manttaalin, noin 700 hehtaaria. Tila oli pitkänomainen palsta joka jatkui 7 km pitkänä Sirkkajärven rannasta Rakkavaaran ja Levitunturin yli aina Uuselkään asti, siihen missä nykyään on valtatien yli se portti, jossa lukee komeasti sinisellä ”Levi”.

Eino oli tavoiltaan pinttynyt poikamies, jonka seurauksena hänellä ei aina tullut pidettyä taloa ihan kunnossa ja kotieläimetkin kaipasivat hoitajaa, joten Rautuskylästä tuttavien talosta lähetettiin tyttö, Emma, auttelemaan Einoa talon pidossa. Vapaussodan jälkimainingeissa työväenaatetta kannattanut Eino menetti tilansa paikalliselle kauppiaalle velkaantumisen ja ties minkä seurauksena, mutta toimeliaina ihmisinä Eino ja Emma ostivat tilan takaisin moninkertaisella hinnalla ja velaksi.

30-luvulla talo vakiintui, perheeseen tuli 5 lasta ja vanhemmat menivät naimisiin. Sota-aikana Eino vanhana miehenä oli saksalaisille hevostöissä ja sai palkkarahoilla maksetuksi suuren osan tilan veloista ja jopa rakennettua uuden hienon pelkkahirsirakennuksen Sirkkajärven rantaan. Olkoonkin että talo ei ehtinyt kunnolla valmistua ennen kuin saksalaiset sen sitten polttivat.

Evakosta tultuaan ei auttanut muu kuin rakentaa uusi talo, tällä kertaa vain laudoista. Tästä kyläläiset saivat ilkkumisen aihetta, kun laudoista kyhätty rakennus ei heidän mielestään silloin ollut talo ollenkaan, ”lautala” vain. Tämä valkoiseksi maalattu päärakennus seisoo kunnostettuna yhä edelleen Sirkkajärven rannassa. Me lapset jotka asuimme Pohjanmaalla nimitimme taloa värinsä ja sijaintinsa takia ”Valkonen Pohjonen” –nimellä.

Kylän asioissa Eino oli edistyksellinen, vaikkei lukea osannutkaan: hän lohkaisi tilastaan tontit vesiyhtiölle ja koululle nimelliseen hintaan. ”Pitäähän se lapsilla koulu olla, ja hyvä että saatiin se noin lähelle”. Hurahtaneelle kaivosinsinöörille hän myös möi palasen Levitunturin huippua kultakaivoksen perustamista varten, tosin se hanke ei lopulta onnistunut. Alue on lähellä nykyistä ”Tuikku” –ravintolaa. Myös hissiyhtiölle myytiin palanen maata ensimmäisten laskettelurinteiden tekemistä varten 1960-luvun lopulla. Jo silloin Eino näki tulevaan ja kehotti meitä perillisiä katsomaan sopivat tontit Rakkavaarasta, ”Saatte siellä olla sitten etelän rikkaiden hiihtoturistien keskellä”, no ajatuksen sulatteluun ja toteuttamiseen meni vielä yksi sukupolvi.

1980-luvulla Ossi-eno metsäteknikkona puuhasteli kunnanmiesten kanssa Rakkavaaraan kaavaa: Kivirakan viereen piirrettiin Nuottirakka, siihen Nuottitie ja siihen, vuosituhannen vaihteessa, Sointutie ja Sointutielle 6 tonttia. Yksi tonteista minulle ja sille nimeksi ”Valkonen Pohjonen”. Kaavaan vaatimus perinteisentyylisestä hirsirakentamisesta: pelkkahirsi tai höylähirsi.

Tässä sinä nyt olet; kyseisen saavutuksen internet-sivuilla. Kiitos Sinulle.