tarinaa itse rakennuksesta

Tämä rakennus on toteutettu perinteitä vaalien. Isäni oli rakennusmestari ja vanhaan hirsirakentamiseen syvästi perehtynyt, hän mm opetti hirsirakentamista 1970- ja -80 luvuilla asiasta kiinnostuneille ainoana Suomessa, jotka sittemmin touhusivat Kontiotuotteen ja Pölkky Oy:n nykyiseen loistoonsa.

Rakennukseen tilattiin alun alkaen 204 kpl tukkeja Posion yhteismetsältä yhteensä 188 m3. Puut olivat 204-260 vuotta vanhoja kaadettaessa, siis Ruotsin vallan ajalta. Puita piti tilata vielä lisääkin

Puiden sahaamisen pelkaksi, pelkkamisen, suoritti Aimo Saukko Hirsisaukot –firmassa Ranualla. Kun sahattiin 9,5 tuuman hirsipelkkaa, niin pintalososta sitten sahattiin 8 tuuman kattotuolilankku, ja mikä siitä sitten vielä jäi jäljelle, niin tuppilauta, joita voit katsella mökin sisäkatossa. –”Kunnon puita” tokaisi sahuri Aimo tuon tuostakin. Yksi paksuimmista tukeista oli liian painava heiveröisen puutavaranosturin nostettavaksi ja liian paksu mahtuakseen sahasta läpi, tämän takia tukista katkaistiin tyvi ennen sahausta. Kyseisestä tyvipölkystä on tehty ’kuninkaantuoli’ joka on nyt takan edustalla. Siitä voi laskea vuosirenkaita; 264 on yksi laskentatulos.

Kehikon salvostyö tehtiin Sodankylässä Olavi Räisäsen firmassa varuskunnan portin kupeessa. Varaukset tehtiin Olavin kehittämällä menetelmällä jossa hirren pintaa pitkin kuljetettava moottorisahasta kehitetty viritelmä jyrsii hirteen ylä-, ja alavarauksen, jonka jälkeen salvokset tehtiin käsin moottorisahalla. Salvostyön loppuvaiheessa Olavi kysyi: ”Mitä näille huonommille hirsille tehdään, tässä on tällaista tervarosopuuta ja kelottunutta?”  Sanoin, että tee kaidetta tai jotain, mikä on oikein näkösällä, saavatpahan ihmiset ihmeteltävää. Olavi totteli ja tuloksia voi ihastella vaikka B-puolen terassin kaidepuussa. On muuten sellaiset kaiteet, että josko turisti vähän liikuttuneessa mielentilassa kirmaa vauhdilla kaiteen läpi, niin eivät ainakaan pääse sanomaan että ” En minä huomannut”.

Edelleen jatkossa noudatettiin samaa perinteistä rakennustyyliä: alakerran katto on ”uiva” ts. niskojen päälle on ladottu laudoitus, joka ei ole kiinni missään. Idea tässä on se, että laudoituksen kuivuessa sitä on helppo tihittää. Sama ajatus on yläkerran lankkulattiassa: muutaman vuoden välein lattian ja seinän väliin lyödään kiilat, ja seinää lähinnä oleva lankku vaihdetaan leveämpään. Tällä tavoin saadaan kuivumisesta aiheutuneet raot pois.

Mutta nykyaikaan: kaikesta perinteisyydestään huolimatta rakennus täyttää tiukimmatkin nykyajan normit mm. ilmanvaihdossa ja energiankulutuksessa: ilmanvaihdosta vastaa pyörivärumpuinen IV-kone jonka mitattu todellinen hyötysuhde on reilusti yli 90%. Ilmalämpöpumppu pitää rakennuksen lämpimänä, olkoonkin, että pakkasilla lattialämmitys auttaa. IV kone ja ILP takaavat suodattimillaan myös ensiluokkaisen sisäilman laadun, jonka kosteustasapainosta huolehtivat massiivihirsiseinät. Siis Posion puut, 9,5 tuumaa, 23 cm. Eikä muuta kuin selluvilla katossa ja styroxit lattialaatan alla. Jos vielä paukkupakkasilla turisti lämmittää varaavaa takkaa ja muistaa sulkea pellit lämmityksen jälkeen.

Hienouksien lisäksi rakennus on suunniteltu kestämään elämistä. Suunnittelun periaatteena oli: ”Mahdollisimman vaikea vahingossa rikkoa ja mahdollisimman helppo korjata”. Kivilattiat, umpipuuseinät … tervetuloa huolettomalle lomalle!